Eilen olin aivan sika väsynyt töiden jälkeen. Henkisen puolen treenaus ja opiskelu on yllättävän väsyttävää. Jopa siis niin että fyysisesti väsyttää, mutta hirveen hyvällä tavalla. Siis silleen et eilenkin nukahdin vähäksi aikaa päiväunille ja yleensä kun päiväunien jälkeen on kiukkunen ja yks unihirviö niin eilen heräsin positiivisella ololla ja mielellä.

Lähdin vielä aika myöhään lenkille fillarilla. Oon laittanut itselle tavoitteeksi että jos saisi tänä kesänä 40km putkeen ajeltua. Ei siis tarvii olla mikään hullun rankka lenkki vaan ihan vaan henkisesti haluiaisn koetella itseeni ja päättäväisyyttä. Tarvis kyllä sitä ennen satulaan kunnon geelipäällisen tai sellaset huvittavat geeli-housut. Vetäsin eilen meinaan melko hyvällä temmolla (toki oli rauhallisempiakin jaksoja välissä) 20km lenkin, aikaa meni noin1h20min. En osaa sanoo onko se hyvin vai huonosti :D Eikä mua oikeen ees kiinnosta mitä se muiden mielestä. Mulla pysyi sykkeet hyvällä tasolla, reidet huusi hoosiannaa hyvissä ylämäissä ja sisäinen puhe lenkin aikana oli positiivista.

Kuulostaa ehkä dorkalta, musta itsestäni kuulosti ainakin, niin kannustin itseäni kuten oisin kannustanut hyvää ystävää. jaksaa jaksaa, gooooo girl. Ja mitä nyt mieleen tuli. Ja kappas meni kaikki ylämäet ajaen ja vielä persus kii penkissä!

Kiva oli painaa heinäkuisessa illassa. Auringonlasku ja pilkahtelu pilvimuurista, viljapellot, tuoksut. Hyvä musiikki.