Bongattiin ystin kanssa työmaan TyKy-liikunnoista huomattavaa alku-hilpeyttä aiheuttanut LÄSKILATINOS tanssitunti.
No jos tuntia on tuollaisella nimellä potkaistu niin mikäs siinä muu auttaa kun mennä katsomaan mistä on kysymys!!!
Itseäni jännitti IHAN TÖRKEESTI kun en oo nyt oikeastaan yhtään tanssinut sen jälkeen kun keväällä naksahti joku ratas pois paikoiltaan ja muumit karkas laaksostaan tanssin suhteen.
Mut päätin että pakko löytää joku kiva liikuntamuoto ja tanssia kuitenkin rrrrrakastan, vaikka oonkin päästänyt itseni suhtautumaan siihen vain kilpailuna. Jo pelkkä treenitilanne keväällä sai aikaan johonkin ihme "pakkonäyttääpakkoosatapakkoollaparempitaietteiooainakaanhuonoin"-moodiin vajoamisen.
Ja en halua olla sellainen. En halua olla kateellinen, pahansuopa, kyräilevä, arvosteleva, itseäni mollaava, vertaileva...
Tänään löysin sen tunteen taas kun rakastaa liikettä, musiikkia, tanssia. Kun on syvällä omassa tekemisessä eikä edes huomaa mitä muut tekee. Ei tunnetta että kukaan "kyttää" vaan kaikki keskittyy omaansa.
Hymy oli jo ekan viiden minsan jälkeen korvasta korvaan, hiki virtasi solkenaan, selässä tuntui mielettömän hyvältä, lantio liikkui ja ja ja...
Muistan kyllä taas miksi tanssimaan olen alkanut ja tää tekee hyvää mulle just nyt. Katellaan sitä kilpakentille paluuta sit kun se taas tuntuu muulta kuin ahdistavalta.
Kommentit