Mikä lie lorvikatarri iskenyt nyt näille leveyksille, mutta yhtä aikaa helteiden hiipumisen kanssa on hiipunut liikuntainto johonkin. En vaan saa aikaiseksi.

Olen kovasti viime aikoina pyöritellyt päässäni syksyä ja mitä haluaisin alkaa silloin harrastaa. Viime vuodet ovat kuluneet hyvin tiiviisti tanssiharrastuksen ja kisatreenauksen parissa, mutta jotenkin edellisten kisojen jälkeen keväästä asti on vaivannut todellinen innonpuute ja jopa lievä kammo-ahdistus-epävarmuus sen suhteen onko musta enään koko hommaan.

Jotenkin yksilö-sarjassa kisaaminen ainakin tunyuu oelvan ehdoton nou nou nyt, ei vaan tunnu yhtään siltä että hinkuisin uusien kisatanssien kimppuun ja alkaisin taas taistella tekniikan ja varaatioiden kanssa. Vartalonhallinta? Käännöstekniikka? Tanssiasento? Tulkinta? Rytmin käyttö... Somebody shoot me.

Rakastan kyllä tanssimista, tiedän että se on tuolla jossain sisällä se kipinä. Mutta tuntuu että olen kadottanut tanssista hauskuuden piiskaamalla itseäni vain kisasuorituksiin. Motivaatio on mennyt vuoristorataa joten hetkittäin olen treenannun kovastikin, kunnes on tullut notkahdus ja ah niin raknetavat "vit*u mä oon vanha-läski-kömpelys, ei musta oo tähän. kaikki muut on niin paljon parempia jne..."

Jotenkin se että asettaa itsensä arvioitavaksi, pantavaksi paremmuusjärjestykseen, esille jotta muut voivat merkitä kynillään tuomaripapreihin havaintoja hyvistä ja huonoista puolista ja alttiiksi ylesiön rakkaudelle tai säälille, saa mut aina menettämään kontaktin siihen kuka minä olen. Mitä minä osaan. Alan hermoilla. Alan yrittää liikaa. Haluan näyttää. Haluan yllättää. Pelkään olevani viimeinen. Haluan voittaa, mutta jos voitan niin epäilen että on tapahtunut joku virhe. En osaa iloita voitoista koska jään surkuttelemaan jotain yksityiskohtaa joka meni pieleen...

Toisaalta mulla on paritanssin puolella maailman paras pro-am pari, tai oikeamminkin opettaja. Pro-am tanssin ideahan on että oppilas (am) tanssii yhdessä opettajansa (pro) kanssa ennalta opetellut tanssilajit, joko harjoiteltuihin rutiineihin tai sitten täysin "improvisoituna" niin sanotusti lead-and-follow (eli "vienti ja seuraaminen") periaatteella. Joten siinä miele4ssä en ole täysin haudannut ajatusta että jatkaisin paritanssi puolella... Koska kuitenkin rutiinit periaatteessa osaan, toki aina on parannettavaa paljonkin, mutta mitään ei tarvitsisi välttämättä alottaa alusta vaan voisi jatkaa siihen mihin keväällä jäätiin. Yksilösarjassa kun vaihtuu taas tanssit niin niissä sitä hommaa olisi sitten ihan liikaa tähän mielentilaan.

Viimeisissä kisoissa sössin aivan täysin pro-am kisasarjani suoritukset, tai no 2 niistä. Twostep ja Cha Cha menivät aivan totaalisen päin helvettiä koska en osannut muuta kuin panikoida. Itkien pois kisaparketilta. fine. Viimeiseen koitokseen eli West Coast Swingiin oli todellakin iso työ koota itsensä. Itkin hotellihuoneessa vaihatessani westi-kuteita päälle, hetken jo päätin etten enää meni kolmatta tanssia tanssimaan, mutta jostain löytyi se voima että päätin että nyt perkele loppuu tää vollottaminen että saakeli menen ja voitann edes yhden noista tansseista. ja niinhän siinä kävi että westin voitinkin. Tosin eihän se mitään korjannut enää kun kahden edellisen tanssin sössimällä olin jo niin vankasti viimeisellä sijalla...

Jotenkin tämän täysin jäätävän pohjanoteerauksen jälkeen on vaikea ajatella että mulla olisi oikein mitään annettavaa kisalattialla. Tuntuu vaikealta edes ajatella menevänsä yhteisiin pro am treeniryhmän harjoituksiin. Koska kuitenkin vertaan itseäni muihin vaikka kuinka yritän että ottaisin vaan rennosti. Olen jotenkin vielä tässä itseni hyväksymisen polulla niin raakile ja vereslihalla että en ehkä edes halua asettaa itseäni arvosteltavaksi tai saattaa itseäni siihen tilaan että huomaan taas lannistavani itse itseäni omilla vertailuillani. Fiksuutta vai pelkuruutta? Who knows.

Mutta jotain syksylle täytyy keksiä. Jotain tanssiinkin liittyvää? Jonkunlainen paluu juurille pelkän hauskanpidon pariin? Ehkä talvella yhdet pienemmät, rennommat kilpailut?

Pelkkää West Coast Swingiä voisin tanssia jos löytyy kiva ryhmä tai kivat tunnit joille mennä mukaan. Sen kisaaminenkin saattaisi jopa vielä sopia ajatusmaailmaan, koska sen saralla kilpaileminen on rennompaa. Sosiaalisempi hauskanpito tapahtuma.

Jokatapauksessa, liikuntaharrastus täytyy syksylle löytyä. Nih. Piste.

Viimeisimmistä kisoista, pro am Twostep.

http://www.youtube.com/watch?v=13SYSdVTkDQ

Youtube linkki viimeisimpien kisojen iltabileiden West Coast Swing kilpailujen karsinnasta. Minut löytää vas. reunasta. Musta pitsipaita & mustat housut, lohenpunainen toppi. kisanumero taisi olla 106? Tämän sarjan voitin, eli näistä karsinnoista mentiin sitten finaaliin.