"MITEN KIPU SYNTYY?

Kivun syynä on usein jokin elimellinen sairaus, vamma tai vaurio. Lähes kaikissa kehon kudoksissa on hermopäätteitä, jotka vaurion sattuessa alkavat lähettää viestiä kivusta. Kipuviestit välittyvät ääreiskipuhermoissa selkäytimeen ja sieltä edelleen kipuratoja pitkin aivoihin. Aivoissa kipuviesti leviää monelle eri alueelle, mm. aistimuksen voimakkuudesta, kestosta ja kivun sijainnista vastaavalle tuntoaivo- kuorelle sekä tunteiden syntymiseen ja käsittelyyn osallistuville aivojen alueille. Kipu voi aiheuttaa kipuhermoston kautta myös esimerkiksi lihasjännitystä, verenpaineen nousua ja hikoilua. Kipuun liittyy lähes aina myös erilaisia epämiellyttäviä tunteita, kuten ahdistusta, tuskaa, pelkoa ja kärsimystä. Kipu onkin aina paitsi aistimus myös kokemus. Näin ollen kipu on aina ”korvien välissä”, mutta eri tavalla kuin mitä tuolla sanonnalla yleensä tarkoitetaan. "

Itse olen huomannut että kipu ja tunteet todellakin kulkevat käsi-kädessä. Sillon kun oikein todella sattuu niin vaikea siinä on olla kovin little miss sunshine ja kaikkien aurinkokuningattarien ruumiillistuma. Kyllä se vaan pistää mielen mustaksi ja kaikki muuttuu tahmeaksi, vaikeaksi ja keskittymistä on vaikea siirtää oikeastaan mihinkään muuhun kuin kivun kokemiseen. Tarkoitan siis tässä kohtaa todellista kovaa, runtelevaa tai jatkuvana jäytävää kipua. Siinä kohtaa kun oikeasti sattuu TOSI KOVAA on ihan turha tulla kenekään kertomaan että "ota hei buranaa", "Lepää vähän", "kyllä se menee ohi"... JOO TIEDÄN, että se menee ohi. JOO I KNOW että pitää levätä mutta vit'u kun ei voi olla paikallaan, mutta kun ei voisi liikkuakaan....

Väitän että kuitenkin vähän lievemmissä kivuissa homma toimii toiseenkin suuntaan. Jos kipu ei lamaa sänkyyn vaan aivoissa toimii vielä joku ripe mielihyvää tuottavasta toiminnasta niin kivulle on mahdollista pistää kampoihin. Kenelle se on kivun sallima liikunta, kenelle johonkin itselle rakkaaseen uppoutuminen (musiikki. lukeminen, elokuvat). Syli? Seksi? Hellyys? Huomioiduksi tuleminen? 

Oksitosiini, tuo yksi mielihyvä hormooni. Tutkimuksissa on osoitettu että oksitosiiniannos lisää mm rohkeutta, uteliasuutta ja kannustaa läheisyyteen mikä puolestaan vapauttaa yhä enemmän oksitosiina. Oksitosiinilla on kyky alentaa verenpainetta ja laskea sydämen sykettä ja vähentää siten stressihormonin määrää. Sen on myös tutkittu käynnistävän tärkeitä, mielenrauhaa parantavia toimintoja. Silittäminen, taputtaminen, kädestä pitäminen.. Jopa aivan vieraan, huolenpitoomme osallistuvan ihmisen halaus tai kosketus tuntuu usein hyvältä. Etenkin jos olemme sairaita tai jotenkin haavoittuneessa tilassa. (esim ajatelkaapa vaikka sairaalaan joutumista ja tapaa jolla ihan ennestään vieras hoitaja voi halutessaan vaikuttaa meihin).

Oksitosiini myös lievittää kipua. Tuskin voidaan ihan niin yksioikoisesti väittää kuitenkaan että nyt kun et pääse liikahtamaankaan järkyttävän kivun takia niin käske jonkun lääppiä tai ala harrastaa villiä seksiä ja pum kipu on poissa. Tuskin. Mutta kyllä lievemmissä kiputiloissa saadaan näillä lääkkeettömilläkin keinoilla paljon hyvää aikaan.

Omalla kohdallani olen päättänyt taistella kipua vastaan kaikin keinoin joilla vain mahdollista ja välttää valittamasta. Koska valittaminen ja kivun ikävässä ilmapiirissä vellominen vain syventää synkkää kierrettä. Olen myöskin tullut aika kriittiseksi muiden valittamiselle. TOKI kipu on aina henkilökohtaista ja kukaan ei voi määritellä mikä asia on "tarpeeksi paljon kipua aiheuttavaa jotta saa valittaa". Olen vaan huomannut omasta lähipiiristäni että mitä enemmän ihminen on joutunut kipua kohtaamaan niin sitä enemmän usein nämä ihmiset haluavat taistella sitä vastaan ja päästäs iitä eroon. He myös useimmiten valittavat vähiten. 

Ihmiset jotka eivät ole joutuneet kipua juuri kohtaamaan ovat usein myös pahimpia aiheen dramatisoijia. Okei, kyllähän se on vittumaista jos tulee vaikka paperihaava sormeen tai rakko kantapäähän. Tai tuntuuhan verinäytteen otto vastenmieliseltä useimmista meistä. Mutta kyllä mä silti ole niin itsekäs että ärsyynnyn suunnattomasti kun joku vinkuu ja vonkuu vaikkapa normaalia rasituksesta tulevaa lihaskipuaan tai rakkoa kantapäässä. Kun toisaalla toinen ihminen puree hammasta hermovaurioiden kanssa elelyn takia tai pahasti nivelrikkoisen polven kera. 

Kipu tekee usein hiton itsekkääksi. Tietenkin vallankin kova kipu saa kääntymään sisäänpäin ja ei pääse synkistä fiiliksistä eroon. Mutta ihan hirvittävän monet ihmiset käyttävät kipua myös hyväkseen. (usein siis ihmiset joiden kipu on lievää, ohimenevää mallia). On se helppo kieltäytyä esim työtehtävästä kun "mulla on toi nilkka niin kipee". Tai passuutta toista "kun mun päätä särkee niin mä en jaksa". Ja nyt ennenkuin kukaan vetää herneitä nenään niin en vähättele yhtään kenekään murtunutta tai nyrjähtänyttä nilkkaa tai migreeni päänsärkyä, vaan puhun näistä tyypeistä jotka jokainen tuntee... "aina jotain vialla ja aina suuna päänä valittamassa".

Omien sairauksieni kanssa olen joutunut opettelemaan etten käyttäisi niitä hyväkseni.. Juuri viime viikolla väsyneenä lipsautin puolisolleni etten voi lähteä kantamaan ja lastaamaan pöytiä autoon "kun en mä tällä selällä ja lonkalla oikeen pystys tänään nosteleen". Puoliso totesi että meitä on tässä kaksi muuta lähdössä mukaan ja toisella meistä on kuumetta ja koko kroppa kipeä ja toisella just leikattu olkapää.. Että ei olis oikein vaihtoehtoja. Mua nolotti. Ja kannoin aika hemmetin reippaasti niitä pöytiä ja huomasin ettei se selkä nyt sillon ihan NIIIIN kipeä ollutkaan vaan itseasiassa siinä jumpatessa vertyi.

Mutta hirveen helppoa on vedota sairauteen (ja kipuunkin). Sairaudesta tulee helposti osa omaa identiteettiä ja ihminen alkaa toteuttaa elmämässään jotakin roolia "kun mulla on tää reuma". "kun mulla on tää diabetes"... Tässä kohtaa herätän aina itseni ankaralla päänsiäsisellä puheella, että mitä ihmettä mä kikkailen. Mulle nyt on annettu nää kortit ja näillä on pelattava. Jonain päivänä sattuu, jonain päivänä saattuu helvetisti, toisena päivänä helvetisti potenssiin seitsemän. Mutta elämässä on kuitenkin niin paljon myös hyvää. Joskus on ihan ok heittää pari vahvaa nappia hetulaan ja nukkua 12h kipua pois aivan kuutamolla. Miksi repiä sillon tehoja koneesta jos ei pysty. Pitää vaan oppia elämään ja työntää kivut ja sairaudet omaan lokeroonsa eikä antaa niiden määrittää itseään.